Suorittaminen ja siitä palautuminen

Aurajoen Yöjuoksu -tapahtumassa

Kävin eilen juoksemassa elämäni toisen 10km juoksun -Aurajoen Yöjuoksu -tapahtumassa. Asetin itselleni tavoitteeksi alittaa 45 minuutin ajan ja ajakseni tulikin 44:50. Tuossa juoksun lomassa oli taas aikaa kaikenlaisille ajatuksille, mitkä sivusivat juuri tavoitteita. Yksi mitä olen viime aikoina paljon miettinyt omassa elämässä on suorittaminen. Itselläni on taas yksi aika hektinen viikko takana. Siihen on mahtunut kuusipäiväinen työviikko, sijoituskämppien hoitoa, kokouksia, remontointia ja treenausta. Oma aika on jäänyt samalla aika minimiin eikä varsinaista palautumista ole kunnolla tapahtunut. Samalla olen ruvennut huomaamaan, että käyn tällä hetkellä aika äärirajoilla – niin henkisesti kuin fyysisestikin. Olen oppinut tunnistamaan aiemmista kokemuksista mihin se lopulta johtaa ellen ota sitä aikaa itselleni.

Eilen juoksutapahtuman jälkeen saunoin ja tämän jälkeen menin moikkaamaan ystäviä ravintolaan. Selvinpäin ravintolaan meneminen Suomessa puolen yön jälkeen ei ole herkkua, mutta oli kiva nähdä monia ystäviä pitkästä aikaa. Katselin ja kuuntelin muitakin ihmisiä ravintolassa samalla tarkkaavaisesti. Yksi asia mikä minua huolestutti yleisesti ottaen oli se, että niin moni tuntui elävän ihan valtavassa painekattilassa. Kun silmäili ihmisiä, niin selvästi näkyi ketkä olivat ihan juuri poksahtamassa tuon paineen vaikutuksena. Ja niin monelle myös kävi. Osalle se näyttäytyi erilaisina tunteenpurkauksina aina jopa käsirysyihin asti. Samalla minulla pyöri ajatukset mielessä, mitä olin lenkin aikana ajattelut. Mikä saa meidät ihmiset tekemään itselleen niin valtavat paineet ja mistä ne muodostuvat. Miksi unohdamme välillä itsemme ja palautumisen sekä armollisuuden tärkeyden.

Palatakseni vielä itseeni. Vaikka tiedän ja tunnistan, että suoritan tällä hetkellä aika äärirajoilla – osaan myös nykyään ottaa aikaa itselleni. Minulle tärkeimmät keinot palautua ovat – jos nyt ei lasketa perhettä – vaan ainoastaan erilaiset palautumiskeinot niin ajattelin listata tärkeimpiä: Saunominen, avontouinti ja venyttely ovat itselleni tärkeimpiä sekä nykyään myös täydellinen hiljaisuus. Ennen en ole osannut olla juurikaan ilman musiikkia – tai taustalla on ollut joku laite päälle. Nykyään olen ruvennut nauttimaan siitä, että on hetken aikaa täysin hiljaista. Yksinkertaista, mutta toimivaa. Listasta puuttuu myös matkailu. Matkustan kuukausittain jonnekin ulkomaille. Lentokone on tila, jossa en pääse suorittamaan vaan joudun istumaan paikoillani ja se on itselleni myös terapeuttista. Samalla nollaan itseäni ja nautin matkasta kohti uusia maisemia ja virikkeitä.

Muistutan itseäni usein siitä, että jos suoritan liikaa tai tuntuu, että jotkut tavoitteet tai maalit eivät toteudu – niin tämäkin on okei. Epäonnistuminen on aina yksi vaihtoehto – eikä siitä usein edes seuraa mitään pahaa – vaan päinvastoin. Osaan nykyään jopa nauttia epäonnistumisesta ja nauraa itselleni. Paljon tässäkin on vielä työstettävää ja varsinkin tuossa armollisuudessa itseään kohtaan – mutta askel askeleelta eteenpäin mennään. Yksi hyvä vinkki silloin kun tuntuu, että paine omassa päässä tai kropassa kasvaa isoksi – on hokea itselle ”kaikki on ihan hyvin” ja samalla rauhoittua. Hyvin yksinkertainen juttu – mutta ihmeellisen suuri vaikutus. Lopulta meissä kaikissa asuu ikuisesti se pikkulapsi ketä toivoo, että vanhempamme silittävät päätämme ja sanovat juuri näin: ”kaikki on ihan hyvin”.

Nyt itselläni koittaa harvinainen vapaapäivä joka on kalenterista täysin vapaa. Suuntana on seuraavaksi mökki, jossa aion ihastella merimaisemia ja nauttia rentouttavasta puusaunasta – parasta terapiaa ja palautumista. Rentouttavia hetkiä myös sinulle!

Lisää oma kommenttisi: