Kohti parempaa oloa ja uutta alaa

Yksi upeimmista auringonlaskuista Balilla eilen illalla

Kohta tulee jo lähes kolme vuotta siitä kun kohtasin yhden oman elämäni suurimmista haasteista. Tiesin jo tuolloin, että kaikki tulee järjestymään tavalla tai toisella – ja niinhän siinä lopulta kävikin. Opin jo aiemmista vastoinkäymisistäni, että ihmisellä on vastoinkäymisen tullessa tasan kaksi vaihtoehtoa: joko paeta tai kohdata itsensä. Kaikki me tunnemme ihmisiä, jotka hyppäävät ongelmasta toiseen pysähtymättä kohtaamaan samalla myös itseään. Lopulta heidän mielestään itse syy löytyy aina kaikista muista kuin itsestä – vääristä parisuhteista, ihmisistä, työpaikoista jne – lista on loputon. Olen huomannut, että harva näkee näissä ongelmissa ja vastoinkäymisissä mahdollisuuksia – mahdollisuuksia kasvaa itse ihmisenä. Onko sillä edes mitään merkitystä mikä on alunperin vastoinkäymisen aiheuttanut. Kysymyshän on aina lopulta siitä miten selvitä elämästä eteenpäin ja oppia noista virheistä. Iso osa ihmisistä katkeroituu, kerryttää vihaa tai pahimmillaan jopa luovuttaa. Usein unohdetaan se pieni ja yksi tärkeimpiä asioita – armollisuus toisia – ja ennenkaikkea itseään kohtaan. Osa yrittää myös liikaa auttaa toisia hädän tullen unohtaen itsensä pinnan alle.

Nämä samat asiat ovat viime vuosina herättänyt minussa suurempia kysymyksiä. Olen ollut entistä enemmän kiinnostuneempi ihmisen hyvinvoinnista niin henkisellä kuin fyysisellä tasolla. Jotain olen tehnyt samalla oikein koska olen pysynyt jo kolmatta vuotta täysin terveenä mistä olen hyvin kiitollinen. Olen pitkään sanonut, että elämä on kuin dominopalikka. Se ei riitä, että hallitsee yhden osa-alueen hyvin. Jokainen tietää, mitä tapahtuu lopuille palikoille jos yksi palikka meinaa kaatua. Näihin palikoihin kuuluu niin ihmissuhteet, talous, työ, lomailu, oman terveyden ja kunnon ylläpitäminen sekä muita tärkeitä seikkoja. Näitä mittareita on helppo ylläpitää, mutta vielä helpompi laiminlyödä. Olen jutellut viime aikoina paljon eri hyvinvointialan ammattilaisten kanssa, lukenut kirjallisuutta ja käynyt erilaisilla luennoilla. Mitä enemmän olen tutustunut ihmisen syvällisempään hyvinvointiin ja samalla myös itseeni – sitä paremmalta olen tuntenut myös oloni. Ilman kipua tämä ei ole myöskään tullut. Joskus aiemmin luulin, että loputon taistelu elämästä hinnalla millä hyvänsä palkittaisiin – kuten monet vanhemmat ihmiset olivat minulle opettaneet. Joskus on kuitenkin ihan OK nostaa kädet pystyyn ja luovuttaa. Väkisin yrittämällä tästä elämästä ei tule yhtään mitään. Eikä ole mitään väärää epäonnistua. Itsekin olen epäonnistunut monesti. Juuri nuo epäonnistumiset ovat kasvattaneet minua. Nykyään osaan jopa nauttia niistä. Mitä heikommaksi ja haavoittuvaisemmaksi olen osannut päästää itseni elämän edessä – sitä vahvemmaksi se on lopulta itseni tehnyt.

Olen siinä onnellisessa asemassa, että olen aika lailla toteuttanut jo kaikki isoimmat haaveeni. Silti välillä kysyn itseltäni, että mitä oikeasti haluaisin tehdä vielä tulevaisuudessa. Olen aiemmin rakentanut itselleni hienon elämän enkä päivääkään vaihtaisi sitä pois. Nyt huomaan, että haluaisin auttaa myös muita ihmisiä saavuttamaan omia unelmiaan. Hyvinvointi-ala on jo pitkään ollut mielessäni ja nyt huomaan tuon hetken olevan käsillä. Ihan tarkkaan en vielä tiedä miten tuo oma pieni suunnanvaihdos tälle alalle tapahtuu. Annan sen tapahtua itsekseen omalla painollaan. Matka siihen on kuitenkin jo alkanut.

Lisää oma kommenttisi: