Over the top – kohti uusia tavoitteita

Tänään oli upea juoksukeli -10c pakkasesta huolimatta. Kuva Hirvensalon huipulta

En ole kirjoitellut blogiini muutamaan kuukauteen. Tänään aamulenkillä tein päässäni hieman yhteenvetoa viime vuodesta ja kokosin tulevaa vuotta, josta hieman seuraavassa.

Viime Vuosi

Koska edelliset pari vuotta olivat olleet hieman vaikeampia – päätin ottaa hieman erilaisen teeman. Otin viime vuonna tavoitteekseni verkostoitumisen sekä uusiin hyviin ihmisiin tutustumisiin. Pyrin olemaan sanomatta ei uusille asioille, kutsuille ja tapahtumille – vuosi olikin yhtä heittäytymistä epämukavuusalueelle ja kohti tuntematonta. Löysin itseni vuoden mittaan mitä ihmeellisistä paikoista kuten esimerkiksi Keuruulta kokoustamassa täysin uusien ihmisten kanssa tai Ukrainasta juhlimasta minulle vieraiden huipputyyppien kanssa. Vuoteen mahtui lukuisia kokouksia, tapaamisia ja gaalailtoja. Tapasin vuoden mittaan satoja ja satoja uusia ihmisiä.

Koska olin saavuttanut jo kaikki suurimmat tavoitteeni, jotka olin asettanut itselleni edellisen kymmenen vuoden aikana – haastoin itseni viime vuonna uusilla tavoitteilla Suomi 100 -juhlavuoden hengessä. Näitä olivat yrittää juosta 100km seuraavan vuoden loppuun mennessä, koittaa saavuttaa miljoonan euron sijoitusvarallisuus neljäänkymmeneen ikävuoteen mennessä ja minulle kaikista tärkein eli auttaa sataa eri nuorta.

Olin jo aikaisempina vuosina tehnyt pientä auttamistyötä nuorten parissa toimimalla mm. tukihenkilönä. Näistä uusista vuoden mittaan tapaamistani ihmisistä tuli osasta uusia hyviä ystäviä sekä löysin itseni loppuvuodesta nuorkauppakamarin ja hyväntekeväisyysyjärjestön hallituksesta. Tiesin, että nyt jatkossa minulla on paras mahdollisuus vaikuttaa asioihin – mitä minulla on ikinä ollut. Nyt vierelläni on paljon upeita ja hyväsydämisiä ihmisiä kenen kanssa on mukava tehdä asioita yhdessä ja ennenkaikkea vaikuttaa positiivisesti.

Tuleva vuosi

Eilen illalla pitkän päivän jälkeen huomasin olevani tyytyväinen elämääni. Iso hyvänolon tunne valtasi kehoni. Kaikki elämäni palikat ovat nyt hyvässä muodossa. Olen aikaisemmin verrannut elämää juuri domino -palikoihin – kun yksi palikka lähtee kaatumaan – ovat muutkin vaarassa kaatua – ellei asioille lähde tekemään jotakin. Olen täälläkin avoimesti puhunut omista vastoinkäymisistä viime vuosina. Jos jotain olen oppinut elämästä – niin juuri sen, että elämä on loppujen lopuksi aika haurasta. Olemme kaikki lopulta hyvin heikkoja elämän edessä kun jotain vahvempaa tapahtuu. Elämä on lyönyt minutkin polvilleen useammankin kerran. Olen noista ”virheistä” yrittänyt oppia parhaani mukaan. Mitä heikompi olen uskaltanut olla ja mitä enemmän olen ottanut kipua vastaan – sen paremmalta elämä on lopulta maistunut.

Tulenko jatkossa epäonnistumaan. Niin tulen varmasti – ja vaikka en pääsisi tavoitteisiini, niin väitän että pääsen huomattavasti pidemmällä kuin ilman tavoitteita. Mitä pahaa on edes epäonnistua. Huomaan, että tuo epäonnistumisen siemen on kylvetty liian moneen varsinkin meihin suomalaisiin. Myös itseeni. Muistan jo lapsena kun minulle puhuttiin pelkästä epäonnistumisesta – tai siitä miten muut lapset onnistuivat minua paremmin. Tiedän nykyään, että minulle tärkeät ja rakkaat ihmiset hyväksyvät minut sellaisena kuin olen – huolimatta siitä pääsenkö omiin tavoitteisiini. Yritän auttaa parhaani mukaan myös muita – varsinkin nuoria yrittämään elämässään. Tärkein viesti mitä tyttärelleni ja omille tukinuorilleni yritän usein sanoa on se – että tärkeintä on aina yrittää parhaansa – ja mitä tahansa tapahtuukin niin olen kuitenkin aina tukena. Tämän viestin kun hieman useampi vanhempi osaisi välittää eteenpäin nuorille päin – niin väitän, että maailma olisi hieman parempi paikka. Tässä riittää tekemistä ja teemaa tälle vuodelle. Mukavaa alkanutta vuotta kaikille!

 

Lisää oma kommenttisi: