Turussa tehty isku osui suoraan sydämeen

Lauantai-aamu alkoi synkkänä ja sateisena täällä Turussa. Monella on ollut varmasti päällimmäisenä mielessä eiliset tapahtumat, jossa sai surmansa kaksi ihmistä ja missä useampi ihminen loukkaantui vakavasti puukotuksen uhrina. Varmasti päällimmäisenä tulee kysymys miksi? Vihaa, surua, pelkoa, raivoa – moni on käynyt varmasti näitä tunnetiloja laidasta laitaan. Tuntuu pahalta ajatella miksi nuori nainen sai puukon selkäänsä, samalla kun hän oli työntämässä lastenrattaita – kyydissään vasta yksivuotias lapsi. Puhumattakaan siitä, millaisen aukon kyseisen äidin poismeno aiheutti muulle perheelle. Tai miltä tuntui miehestä, joka yritti mennä väliin tilanteeseen – saadakseen puukosta ja samalla kyseinen äiti vielä kuoli hänen syliinsä. Ihan kauheita pelkästään ajatukset näistä tilanteista. Ennen näitä kauhunhetkiä tuntui tapahtuvan vain elokuvissa – nyt ne tuntuvat olevan läsnä meidän jokapäiväisessä elämässä. Itsekin asun ihan tapahtumapaikan lähellä ja menin ohi vain hetkeä ennen, kuin ikävät tapahtumat saivat alkunsa. Myös tuttuja oli lähellä tilannetta. Väkisin sitä ajattelee, että mitä jos tilanne olisi sattunut omalle kohdalle. Miten olisi toiminut. Miten olisi voinut auttaa ja olisiko tilanteita voinut jotenkin estää. Paljon ajatuksia ja kysymyksiä – yhtä kaikki – nämä tekevät hyvin surulliseksi. Silti vielä surullisemmaksi  tekee se kun seuraa ihmisten ajatuksia ja keskusteluja aiheesta.

Sanon tämän jo alkuun. En ole rasisti, enkä edusta mitään tiettyä uskonnollista tai poliittista näkemystä. On totta, että teon tekijä on ulkomaalainen. En puolusta tekoja millään tasolla. Se kuitenkin mitä en itse pysty ymmärtämään on se tapa, miten näitä asioita julkisesti mediassa sekä ihmisten omilla keskustelupalstoilla käydään. Paljon on vääristynyttä tietoa ja tietynlaista vihan lietsomista ympäriinsä. Osoitetaan syyttäviä sormia ympäriinsä. Tämä ei ole kaikkien maahanmuuttajien vika. Tämä ei ole Turun vika. Tämä ei ole Sipilän tai Orpon Vika. Tämä ei ole hallituksen vika. Suoranainen syyllinen on jossain hyvin paljon kauempana kuin moni haluaa edes nähdä. Moni on asiassa ihan hakoteillä etsiessään syyllistä. Se, että sulkisimme kaikki rajamme tai emme ottaisi yhtään maahanmuuttajia Suomeen – ei poistaisi todellista ongelmaa. Enää et ole turvassa, asutpa sitten Amerikassa, Espanjassa tai Suomessa. Ongelma on globaali. Ääriuskonnot ovat levinneet ympäri maailmaa ja lisänneet osaltaan turvattomuutta. Tämä oli ehkä ensimmäinen terroriteko Suomessa – mutta ei varmasti viimeinen.

On helppo sanoa julkisuudessa, että nyt alkaa terrorismin täydellinen kitkeminen – tai on helppo ottaa kantaa miten se tehdään. Asia ei ole kuitenkaan lähellekään niin yksinkertainen. Yhtä helppoa on sanoa, että poistetaan alkoholismi. Mitään hokkuspokkus konstia siihen, että yhtäkkiä maailma olisi täysin turvallinen ei ole olemassa. On helpompaa kohdata tosiasiat ja todeta itselleen, että nykyään on ihan sama missä liikkuu niin voi käydä huonosti. Kukaan meistä ei tiedä mitä huomenna tapahtuu. Kulman takana voi vaania yhtä hyvin niin rattijuoppo kuin terroristi. Se on vain se maailma missä nykyään elämme. Emmekä voi sitä muuttaa nappia painamalla. Ei tarvitse kuitenkaan pelätä eikä lietsoa pelkoa  – vaan pitää yrittää nauttia tästä elämästä täysillä – ja jokaisesta päivästä. Elämä on lahja ja viimeaikaiset teot osoittavat – että elämä ei todellakaan ole aina itsestäänselvyys.

Voimme jokainen myös vaikuttaa siihen maailmaan missä elämme. On helpompaa yrittää tulla toimeen maahanmuuttajien kanssa. Suurin osa heistä on kuitenkin ihan hyviä ja yritteliäitä ihmisiä. Se miten jatkossa heihin suhtaudumme tulee vaikuttamaan paljon myös omaan tulevaisuuteemme. Meidän omat asenteet ja mielipiteet välittyvät suoraan lapsillemme. On tärkeää, että hyväksymme maahanmuuttajat joukkoomme. Viha ja väkivalta maahanmuuttajia kohtaan tulee kostautumaan aina takaisin syrjäytymisinä ja sitä kautta entistä pahempana olona ja levottomuuksien purkautumisina. Tästä on olemassa jo ikävät esimerkit Ranskasta tai Ruotsista.

Painotan lopuksi vielä sitä kuinka iso lottovoitto on ollut syntyä Suomeen. Iso osa ihmisistä maailmalla joutuu taistelemaan elämästään päivittäin. Moni on menettänyt läheisensä, kotinsa ja koko omaisuutensa – heillä ei ole paikkaa edes mihin mennä. Nyt kun moni on miettinyt vahvasti näitä terroritekoja – niin pyydän asettumaan myös hetkeksi maahanmuuttajien asemaan. Ajattelemaan hetken sitä – mitä kaikkea he ovat joutuneet kokemaan omassa elämässään – ja kuinka paljon vaikeammaksi heidän elämänsä muuttuu jokaisen tälläisen teon jälkeen – vaikka he itse olisivat täysin syyttömiä. Ei varmasti ole helppoa elämää sekään.

Lopuksi vielä osanotot kaikille Turun iskun uhreille ja heidän perheilleen.

Suvaitsevuutta. Rauhaa. Rakkautta. Kaikille!

Lisää oma kommenttisi: